Matkalla Marokossa osa 2

Nyt kun Marokon reissusta on kulunut muutama viikkoa ja matkaa on saanut mutustella alitajunnassakin niin kokemuksen suuruus on vain korostunut. Olen kyllä saanut matkustaa elämäni aikana melkoisen kivasti mutta tämä oli pitkästä aikaa matka niin erilaiseen kulttuuriin, että sitä on oikeasti pitänyt vähän pureskella.

Olen onnekas siinä suhteessa, että minulla oli reissukaverina oikeasti arabiaa ihan äidinkielenään puhuva ihminen ja vielä hänen sukulaisiakin. Turistimatka olisi onnistunut ihan länsimaisinkin voimin mutta tuo kaupanteko olisi kyllä jäänyt toteutumatta ilman apuja.

Marokkolaiseen kaupantekoon kuuluu olennaisena osana tinkiminen. Jos et tingi, sinua pidetään hiukan tyhmänä. Tinkiminen voi kestää helposti puolituntia ja kumpikin osapuoli hymyilee ja naureskelee koko tuon operaation ajan. Teetä kuuluu jouda siinä prosessin aikana ja minttutee tulikin hyvin tutuksi sekä liikkeissä että Fatiman sukulaisten luona.

Kiersimme viikon aikana kolmessa kaupungissa ja minun pääfokus oli keramiikassa ja erityisesti kylpyhuoneen altaissa. Kävimme lukemattomissa paikoissa, pienissä putiikeissa, tehtailla ja tienvarsimyymälöissä. Toinen toistaan upeampia värejä ja kuvioita toistui jokaisessa paikassa. Käsityö on täällä aivan upeaa. Fesin kaupungista löysimme sitten paikan, jonka kautta voimme valita värin ja kuvion ja he tekevät sitten mitä haluamme ja tässä tapauksessa halusimme käsipesualtaita ja niihin yhteensopivat hammasmukit ja saippualautaset.

Fes kaupunkina on myös upea paikka ja se on yksi Unescon maailmanperintökohteita. Muurien sisälle mahtuu kuulema 10 000 kujaa ja katua. Minä olisin eksyt siellä minuutissa ilman oppaitani.